Hohkakivi tai hohkakivi on vaalea kivilaji, joka sisältää lasiseinäisistä kuplista valmistettua vaahtoa ja jota kutsutaan yleensä silikaattivulkaaniseksi lasiksi.
Nämä kivet muodostuvat happamasta magmasta tulivuorenpurkausten vaikutuksesta, jotka sinkoavat materiaalia ilmaan; sitten kulkeutuu vaakasuoraan ja kerääntyy pyroklastiseksi kiveksi.
Hohkakivellä on hyvät versikulaariset ominaisuudet, se sisältää suuren määrän soluja (solurakenne) sen sisältämän maakaasuvaahdon laajenemisen vuoksi, ja sitä esiintyy yleensä irtonaisena materiaalina tai paloina vulkaanisesta brecciasta. Hohkakiven sisältämät mineraalit ovat maasälpä, kvartsi, obsidiaani, kristobaliitti ja tridymiitti.
Hohkakivi syntyy, kun hapan magma nousee pintaan ja joutuu yhtäkkiä kosketukseen ulkoilman kanssa. Luonnonlasivaahdolla ja sen sisältämällä kaasulla on mahdollisuus paeta ja magma jäätyy äkillisesti, hohkakiveä esiintyy yleensä paloina, jotka sinkoutuvat tulivuorenpurkauksissa, joiden koko vaihtelee sorasta lohkareisiin.
Hohkakivi esiintyy yleensä sulana tai valumana, irtonaisena materiaalina tai sirpaleina vulkaanisissa brecsoissa.
Hohkakiveä voidaan valmistaa myös kuumentamalla obsidiaania, jolloin kaasu pääsee karkaamaan. Kuumennus suoritettiin Krakatoa-obsidiaanille, lämpötila, joka vaadittiin muuttamaan obsidiaani hohkakiveksi, oli keskimäärin 880 oC. Obsidianin ominaispaino, joka alun perin oli 2,36, putosi käsittelyn jälkeen arvoon 0,416, joten se kelluu vedessä. Tällä hohkakivellä on hydrauliset ominaisuudet.
Hohkakivi on valkoisesta harmaaseen, kellertävästä punaiseen, rakkulaarinen rakenne, jonka aukkojen koko vaihtelee suhteessa toisiinsa tai ei palaneen rakenteen kanssa, jossa on suunnatut aukot.
Joskus reikä täytetään zeoliitilla/kalsiitilla. Tämä kivi kestää pakkaskastetta (pakkasia), ei niin hygroskooppinen (imeen vettä). Sillä on alhaiset lämmönsiirtoominaisuudet. Painelujuus välillä 30 – 20 kg/cm2. Amorfisten silikaattimineraalien pääkoostumus.
Muodostumistavan (laskeuma), hiukkaskoon (fragmentin) jakautumisen ja alkuperämateriaalin perusteella hohkakivikerrostumat luokitellaan seuraavasti:
Osa-alue
Vedenalainen
Uusi ardante; eli kerrostumat, jotka muodostuvat laavassa olevien kaasujen vaakasuoran ulosvirtauksen seurauksena, mikä johtaa erikokoisten fragmenttien sekoitukseen matriisimuodossa.
Uudelleentalletuksen (uudelleentalletuksen) tulos
Metamorfoosin perusteella vain suhteellisen tuliperäisillä alueilla on taloudellisia hohkakiviesiintymiä. Näiden esiintymien geologinen ikä on tertiaarista nykypäivään. Tämän geologisen aikakauden aikana aktiivisia tulivuoria olivat Tyynenmeren reuna ja polku Välimereltä Himalajalle ja sitten Itä-Intiaan.
Muiden hohkakiveen kaltaisia kiviä ovat hohkakiitti ja vulkaaninen tuhka. Hohkakiitillä on sama kemiallinen koostumus, muodostumisen alkuperä ja lasirakenne kuin hohkakivellä. Ero on vain hiukkaskoossa, jonka halkaisija on alle 16 tuumaa. Hohkakiveä löytyy suhteellisen läheltä sen alkuperäpaikkaa, kun taas hohkakivi on kulkeutunut tuulen mukana huomattavan pitkän matkan, ja se on laskeutunut hienojakoisena tuhkakertymänä tai tuffisedimenttinä.
Tulivuoren tuhkassa on punertavista mustiin rakkulaarisia fragmentteja, jotka kerrostuvat tulivuorenpurkauksista peräisin olevan basalttikiven purkauksen aikana. Suurin osa tuhkakerrostumista löytyy kartiomaisiksi kerrostumiksi, joiden halkaisija vaihtelee 1 tuumasta useisiin tuumaihin.
Indonesian hohkakiven potentiaali
Indonesiassa hohkakiven esiintyminen liittyy aina sarjaan kvaternaarista tertiaariseen tulivuoria. Sen levinneisyys kattaa Serangin ja Sukabumin alueet (Länsi-Jaava), Lombokin saaren (NTB) ja Ternaten saaren (Maluku).
Potentiaalia hohkakiviesiintymille, joilla on taloudellista merkitystä ja erittäin suuria varantoja, on Lombokin saarella, Länsi-Nusa Tenggarassa, Ternaten saarella, Malukussa. Alueen mitatun varannon määräksi arvioidaan yli 10 miljoonaa tonnia. Lombokin alueella hohkakiven hyväksikäyttöä on harjoitettu viisi vuotta sitten, kun taas Ternatessa hyödyntäminen aloitettiin vasta vuonna 1991.